Miten kertoa Kainuusta ja kainutlaatuisesta arjesta uudelle kansainväliselle työntekijälle

Kun kansainvälinen rekrytointi onnistuu, työnantaja huokaisee helpotuksesta. Hakija löytyi, sopimus allekirjoitettiin, ja työ alkaa. Todellisuudessa juuri tässä kohtaa alkaa rekrytoinnin onnistumisen kannalta kriittisin vaihe; sitouttaminen uuteen tehtävään ja ympäristöön.

Uusi työntekijä ei tule pelkästään työpaikkaan. Hän tulee uuteen ympäristöön, uuteen kulttuuriin ja joskus täysin uudenlaiseen elämäntapaan. Vaikka henkilö muuttaisi Kainuuseen toiselta puolelta Suomea eikä toiselta puolelta maailmaa, edessä voi silti olla iso muutos.

Kainuun syrjäisyys on näkökulmakysymys

Kun Kainuusta puhutaan kansainvälisille osaajille, huomaan usein saman ilmiön: alue on heille käytännössä tuntematon. Suomi ja isot kaupungit kuten Helsinki tunnetaan, alueista ehkä Lappikin. Kainuusta on hyvin harva kansainvälinen osaaja kuullut. Siksi kannattaa aloittaa perusasioista ja samalla murtaa muutama ennakkoluulo.

Kainuu on yksi Euroopan turvallisimmista paikoista elää. Vaikka me täällä helposti pidämme turvallisuutta itsestäänselvyytenä, monelle ulkomailta muuttavalle se ei kuitenkaan ole sitä. Turvallisuus näkyy pienissä asioissa: lapset liikkuvat itsenäisesti, luontoon lähteminen ei vaadi pitkää automatkaa, arki on ennakoitavaa ja yhteiskunta toimii.

Ja vaikka Kainuu tunnetaankin luonnostaan, se ei tarkoita, että eläisimme täällä erillään maailmasta. Alueella toimii kansainvälisiä yrityksiä, teknologia-alan toimijoita, tutkimusta ja korkeakoulutusta. Kainuu onkin noussut merkittäväksi datakeskusten, laskennan ja digitalisaation keskittymäksi, ja esimerkiksi kulttuurikenttäkin on vahva.

Kainuu ei ole matkailumainos – kerro arjesta

Kun uusi työntekijä on muuttamassa Kainuuseen, hänelle näytetään kuva vaaramaisemasta, kerrotaan Vuokatista ja muistetaan mainita Oulujärvi. Kaikki tämä on toki hienoa, mutta jos itse olisit muuttamassa uuteen maahan tai paikkakunnalle, miettisitkö ensimmäisenä maisemia? Uskallan väittää, että todennäköisesti mielessä liikkuisivat sellaiset asiat kuin missä asut, miten pitkä työmatka on, millaiset lasten koulut ovat ja tarvitsetko autoa. Ratkaisevaa on monelle siis se, miten arki uudessa työssä ja kotipaikassa toimii. Juuri näistä asioista kannattaa puhua.

Työpäivän jälkeen hiihtoladulle, lenkkipolulle tai kalalle pääsee ilman pitkiä siirtymiä. Asuminen on kohtuuhintaista. Liikenne on rauhallista, ja ruuhkaan ei tarvita kuin kaksi autoa. Pieniltä kuulostavat yksityiskohdat ovat usein niitä, joiden perusteella ihminen alkaa kuvitella itsensä asumaan jossain uudessa paikassa.

Kainuussa et ole numero henkilöstöjärjestelmässä

Olen kuullut monen kansainvälisen osaajan sanovan saman asian hieman eri sanoin.

Täällä ihmiset tervehtivät.

Se kuulostaa itsestään selvältä, mutta ei ole sitä kaikkialla. Kansainväliset osaajat tulevat usein kaupungeista, joissa työpaikat ovat suuria ja ihmiset vaihtuvat jatkuvasti. Kainuussa työyhteisö voi tuntua aluksi jopa hämmentävän pieneltä. Ihmiset tuntevat toisensa, yhteistyötä tehdään yli organisaatiorajojen, ja uusia tuttavuuksia syntyy välillä yllättävänkin nopeasti. Joskus puhumme paljon Kainuun luonnosta, vaikka meidän pitäisi ehkä puhua enemmän ihmisistä. Työpaikalla viihtymiseen vaikuttavat lopulta useimmiten kollegat, eivät maisemat.

Suomalaisesta työkulttuurista ja sen hyvistä ja huonoista puolista kannattaa ylipäätään puhua avoimesti. Monessa maassa esihenkilön ja työntekijän välinen suhde on muodollisempi kuin Suomessa. Meillä toimitusjohtaja voi istua samassa kahvipöydässä harjoittelijan kanssa, eikä kukaan pidä sitä erikoisena.

Myös suomalainen tapa kommunikoida voi aluksi hämmentää, koska emme yleensä puhu täyttääksemme hiljaisuutta. Jos kokouksessa tulee muutaman sekunnin tauko, kukaan ei panikoi. Hiljaisuus ei tarkoita epävarmuutta tai välinpitämättömyyttä.

Jos puoliso ei viihdy, työntekijäkään ei jää

Työntekijä ei muuta yksin, vaan muuttoon osallistuu usein koko perhe. Jos puoliso jää ilman verkostoja tai lapset eivät löydä omaa paikkaansa, alkaa muutaman vuoden päästä helposti keskustelu siitä, pitäisikö muuttaa takaisin tai lähteä jonnekin muualle.

Siksi työnantajan kannattaa auttaa myös niissä asioissa, jotka eivät suoranaisesti liity työhön.

Asunnon etsiminen, päiväkotipaikat, harrastusvinkit tai tieto puolison työnhakuverkostoista voivat tuntua pieniltä asioilta. Käytännössä ne voivat ratkaista sen, kokeeko perhe olevansa väliaikaisella komennuksella vai rakentamassa tulevaisuutta Kainuussa.

Lopulta kyse ei ole työpaikasta

Kansainväliset osaajat eivät etsi pelkästään työpaikkaa. He etsivät paikkaa, jossa on hyvä elää.

Siksi Kainuuta ei kannata esitellä matkailuesitteenä eikä pelkkänä sijaintina kartalla. Kannattaa kertoa, millaista täällä on oikeasti olla tavallisena tiistai-iltana. Millainen on työmatka. Millaisia ovat ihmiset. Mistä löytyvät harrastukset ja missä juodaan ensimmäiset kahvit uusien tuttavuuksien kanssa.

Kun uusi työntekijä alkaa nähdä itsensä osana Kainuuta, voidaan sanoa, että rekrytointi on oikeasti onnistunut.

Kirjoittajasta

Johannes Aalto työskentelee Kainuun liiton viestintä- ja markkinointipäällikkönä. Työssään hän pohtii muun muassa sitä, mikä saa ihmiset muuttamaan, jäämään tai palaamaan. Kirjoituksen teema on hänelle tuttu myös omasta elämästä: hän on asunut useissa eri maissa ja viettänyt vuosia ulkomailla, missä vastaan ovat tulleet samat kysymykset, joiden kanssa monet muuttoa suunnittelevat tai ulkomaille muuttaneet painivat.